Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Esittely
 
 
Esittelyssä eräopas
 
Hei! Olen Wild Adventures Northin perustaja ja vastaan tämän sivuston sisällöstä (tarkemmat yhteystiedot sivuston oikeassa alakulmassa). Jos olet kiinnostunut tulemaan asiakkaakseni, tästä esittelystä saat tietoa taustoistani ja saamistani pätevyyksistä. Esittely on suunnattu myös mahdollisille työnantajille, jotka etsivät eräopasta keikkatöihin.
 
(Kuva: Kiipeän ylös Govddosgaisin rinnettä elokuussa 2013. Taustalla kimaltelee Riimmajärvi.)
 
Historia ja harrastukset lyhyesti
 
Synnyin vuonna 1992 ja elin lapsuuteni maaseudulla Jyväskylän laidalla käyden pientä kyläkoulua. Luonnosta tuli osa minua jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Pienen luontoekspertin mielenkiinnon kohteisiin kuului selkärangattomien ja matelijoiden pyydystäminen, tutkiminen ja kasvattaminen. Myös perhos-, kasvi- ja kivikokoelmat karttuivat uusilla yksilöillä. Biologiaan painottuvat harrastukset vaihtuivat aikuisiän myötä urheilullisempaan suuntaan. Niihin lukeutuvat nykyään erämaavaellukset, maratonit, metsästys, kalastus, vapaasukellus, survivalismi ja geocaching.
 
(Kuvat: pyy 2015, vapaasukellusta 2015, Finlandia Marathon täysmatka 2013 ja kalastelua Valtijoella 2011)
 
Halti
 
Ensimmäistä kertaa lähdin valloittamaan Haltia isäni kanssa vuoden 2010 elokuussa. Kuljimme erämaahan tien varresta Norjan puolelta. Seuraavana päivänä minulla nousi kuume, joten jäimme odottamaan oloni paranemista Riimmajärvelle, jonka varrella seisoo hyvin askeettinen, ironisesti Urtas-Hotelliksi nimetty autiotupa. Makasin kylmässä autiotuvassa kolme päivää. Oloni heikkeni ja kuumeeni nousi lähes 39 asteeseen. Takaisin tielle oli noin 20 kilometriä matkaa, emmekä voineet hälyttää apua, sillä erämaassa ei ollut puhelinkenttää. Isäni lähti nousemaan läheisen Govddosgaisin rinnettä ylös siinä toivossa, että löytäisi puhelinkentän. Autiotuvan pihaan laskeutui lopulta hätäkeskuksen lähettämä helikopteri. Kyyti vei minut takaisin Kilpisjärvelle sankassa sumussa. Pilotti suunnisti jokia pitkin ja lensi näkyvyyden säilyttääkseen vain noin 15 metrin korkeudessa. Päästyäni lepäämään sisätiloihin, kuumetta kesti vielä viisi päivää.
 
Huolimatta edelleen vilunväreitä aiheuttavasta kokemuksesta, käsivarren erämaa ja sen maisemat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Palasimme samaa reittiä pahamaineiselle Urtas-Hotellille uudelleen vuoden 2011 elokuussa, jatkoimme siitä matkaa Haltille ja valloitimme vihdoinkin 1324 metrin korkeudessa olevan Suomen korkeimman kohdan. Idän kautta Valtijokea pitkin koukaten aikaa vaellukseen kului 9 vuorokautta ja kävelymatkaa kertyi yli 130 kilometriä. Toisen kerran valloitin Haltin vuoden 2013 elokuussa upseerikollegani kanssa, jolla ei ollut aikaisempaa kokemusta erämaavaelluksesta. Tuolloin paluureittinämme oli Kalottireitti, ja suoriuduimme vaelluksesta 6 päivässä.
 
 
(Kuvat: Urtas-Hotelli, helikopterikyyti, Suomen korkein kohta Haltilla, kävelyä Valtijoen hiekkasärkkää pitkin, lepotauko Haltin lumisella rinteellä ja poseeraus 17 metriä korkean Pihtsusköngäksen edessä.)
 
Asepalvelus
 
Maasto ja kova fyysinen rasitus olivat minulle kotoisia asioita jo ennen armeijaan menoa. Minut valittiin 11 muun joukossa reserviupseerikurssille, jossa oli maastoharjoituksia ja teoriakokeita lähes joka toinen viikko. Päällimmäisenä kurssista jäi mieleen tarkalleen 60 tuntia kestänyt valvominen, jonka aikana etenimme polkupyörillä, jalkaisin ja kahlaten vesistön yli. Valvomisesta seurasi nukahtelua kesken kävelemisen, muistikatkoksia ja huomattavia aistiharhoja. Tässä tilassa suoritimme erilaisia johtamistehtäviä ja kirjallisia kokeita, joista suoriuduin 30 henkisen joukkueeni ensimmäisellä. Oli kannustavaa saada kokemus siitä, mitä kaikkea ihminen voi kestää kun hänet viedään suorityskykynsä äärirajoille.
 
(Kuvat: Pahkajärven ampumaleiri, vänrikkikuva ja ryhmä etenemässä miinakentän läpi putkiraivaimella räjäytettyä uraa pitkin.)
 
Survivalismi
 
Survivalismi kiehtoo minua harrastuksena ja elämäntapana. Se on kaikessa yksinkertaisuudessaan varautumista pahimpaan. Selviytymis- ja eloonjäämistaitoni ovat karttuneet vuosien varrella omatoimisen harjoittelun myötä. Esimerkiksi helmikuussa 2013 hiihdimme kaverini kanssa saareen, emmekä ottaneet mukaamme lainkaan ruokaa. Veimme saaren maastoon loukun, asensimme avantoihin iskukoukkuja, vedimme verkot jään alle, sulatimme lumesta vettä ja kalastimme pilkillä. Ensimmäiseen kolmeen päivään emme syöneet mitään. Neljäntenä ja viidentenä päivänä verkoista nousi hieman kalaa. Kuudentena päivänä olimme taas ruoatta. Silloin pilkkisyöttinä käyttämämme kärpäsen toukatkin alkoivat näyttää herkullisilta, mutta niin pitkälle emme sentään menneet. Seitsemäntenä päivänä hiihdimme viimeisillä voimillamme takaisin sivistyksen pariin. Tämä reissu opetti meille paljon nälässä toimimisesta kylmissä olosuhteissa ja eri talvikalastusmuotoihin liittyvistä käytännön taidoista.
 
Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto
 
Keväällä 2013 päätin viedä luontoharrastukseni uudelle tasolle ja tehdä siitä ammattimaista. Suoritin vuoden mittaisen erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon Eerikkilän urheiluopistossa. Kurssilla suunnittelimme itse alusta loppuun yli kymmenen ikimuistoista reissua, jotka veivät meidät lukemattomiin erilaisiin maisemiin ja olosuhteisiin. Valloitimme Hammastunturin metsäsuksilla, osallistuimme yön yli kestäviin umpihankihiihdon MM-kisoihin, vaelsimme Norjan kesäisillä ylängöillä, kalastimme turskaa Jäämerellä, ratsastimme hevosilla ja meloimme alas Jongunjoen koskia avokanooteilla. Opettelimme myös tunnistamaan ulkomuistista kymmeniä eri eläin-, kasvi- ja sienilajeja, sekä saimme ammattitaitoista koulutusta eräperinteestä. Suoritin työharjoittelujaksoni järjestäen koiravaljakko-ajeluita husky-farmilla ja suunnitellen uusia luonto-opaspalveluita saaristossa.
 
(Kuvat: Jongunjoen hiidenportti, tervaskanto Hammastunturin kupeessa, koira-ajelua Syötteellä, hevosvaellusta Jäämeren rannalla, tofun paistoa Vähävedellä ja Hammastunturin valloittaja nojautuu tuulta vasten.)
 
Olen osoittanut ammattitaitoni seuraavissa tutkinnon osissa:
 
- Erä- ja luonto-opastaminen
- Luonnossa liikkumisen opastaminen
- Luonnontuntemukseen perustuva opastaminen
- Kulttuuriin ja eräperinteeseen perustuva luonto-opastaminen
- Teemallisten luonto-opastuspalveluiden järjestäminen
 
 
 
 
 
 
 
                      
 
 
©2017 Wild Adventures North - suntuubi.com